Perunkirjoitus ja irtaimisto: mitä omaisten on hyvä tietää

Perunkirjoitus askarruttaa monia omaisia, ja erityisen epäselvältä tuntuu usein koti-irtaimiston osuus. Pitääkö jokainen huonekalu luetteloida, kuka arvioi taulujen arvon ja saako asunnon tyhjentää ennen kuin perukirja on valmis.

Tämä artikkeli käy asian läpi yleisellä tasolla omaisen näkökulmasta. Se ei ole vero- tai lakineuvontaa: sitovat ohjeet ja määräajat kannattaa aina tarkistaa Verohallinnolta tai omalta perunkirjoituksen hoitajalta.

Hyvä uutinen on, että irtaimiston osuus on useimmissa pesissä yksinkertaisempi kuin omaiset pelkäävät. Suurin osa kodeista käsitellään perukirjassa muutamalla rivillä, ja huolellinen dokumentointi hoitaa loput. Kun perusperiaatteet ovat selvillä, kodin tavarat eivät muodostu perunkirjoituksen pullonkaulaksi.

Mikä perukirja on ja miksi irtaimisto merkitään siihen?

Perukirja on perunkirjoituksessa laadittava asiakirja, johon luetteloidaan vainajan ja mahdollisen lesken varat ja velat kuolinpäivän tilanteen mukaan. Koti-irtaimisto on osa vainajan omaisuutta, joten myös se merkitään perukirjaan. Perukirja toimii samalla perintöverotuksen pohjana ja osakasluettelona, minkä vuoksi sen tiedot kannattaa koota huolellisesti.

Irtaimiston kohdalla perukirjaan ei tarvita esine esineeltä etenevää listaa jokaisesta lusikasta. Olennaista on, että omaisuus tulee kuvatuksi rehellisesti ja että arvokkaammat esineet nousevat esiin omina kohtinaan. Perunkirjoituksen hoitaa usein pankin, hautaustoimiston tai lakitoimiston ammattilainen, joka osaa kysyä oikeat asiat irtaimistosta.

Omaisten tehtäväksi jää yleensä kertoa, millainen koti oli: tavanomaisesti kalustettu kaupunkiasunto, täyteen eletty omakotitalo vai kesämökki vaatimattomalla irtaimistolla. Lisäksi kysytään erikseen, kuuluiko pesään taidetta, kokoelmia, ajoneuvoja tai muuta arvokkaampaa omaisuutta. Tämän keskustelun pohjaksi valokuvat ja lyhyt luettelo ovat paras mahdollinen apu.

Milloin perunkirjoitus on pidettävä?

Perunkirjoitus on pääsääntöisesti toimitettava kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta, ja perukirja toimitetaan sen jälkeen Verohallinnolle. Määräaikaan voi hakea pidennystä Verohallinnolta, jos siihen on perusteltu syy. Tarkista ajantasaiset määräajat ja ohjeet aina suoraan vero.fi-sivustolta, sillä tämä artikkeli kuvaa asiaa vain yleisellä tasolla.

Kolmen kuukauden aikaraja tarkoittaa käytännössä sitä, että irtaimistoon liittyvät ratkaisut eivät ole ensimmäisten viikkojen kiireellisin asia. Omaisilla on aikaa koota tiedot rauhassa: pankkien saldotodistukset, omistusasiakirjat ja yleiskuva kodin irtaimistosta.

Ajantasaiset ohjeet perintöasioista löydät Verohallinnon perintösivuilta. Sieltä näet myös, miten perukirja toimitetaan ja mitä liitteitä siihen tarvitaan.

Aikarajan vuoksi kannattaa edetä suunnitelmallisesti mutta ilman paniikkia. Varaa perunkirjoituksen tekijä hyvissä ajoin, sillä loma-aikoina ajat voivat täyttyä. Irtaimiston osalta riittää, että yleiskuva ja arvokkaammat esineet ovat tiedossa perunkirjoitustilaisuuteen mennessä. Jos pesässä on erimielisyyksiä tai epäselvyyksiä, kerro niistä perunkirjoituksen tekijälle heti alussa.

Miten tavanomainen koti-irtaimisto eroaa erikseen arvostettavasta omaisuudesta?

Tavanomainen koti-irtaimisto tarkoittaa kodin normaalia kalustoa: huonekaluja, astioita, vaatteita ja kodinkoneita. Se arvostetaan perukirjaan yleensä yhtenä kokonaisuutena maltilliseen arvoon. Erikseen arvioitavaksi nousevat tyypillisesti taide, arvokkaat kokoelmat, arvokorut, antiikki ja muu omaisuus, jolla on selvää myyntiarvoa. Rajanveto tehdään kuitenkin aina tapauskohtaisesti.

Käytännössä jaottelu helpottaa omaisten työtä paljon. Tavallisen kodin sohvia, kirjahyllyjä ja arkiastioita ei tarvitse hinnoitella yksitellen. Sen sijaan kannattaa pysähtyä esineiden äärelle, jotka erottuvat joukosta:

• taulut, veistokset ja signeeratut taide-esineet
• kokoelmat, kuten postimerkit, rahat, aseet tai design-astiat
• arvokorut, kellot ja hopeaesineet
• antiikkihuonekalut ja vanhat soittimet
• ajoneuvot, veneet ja arvokkaat työkalut.

Jos et ole varma, kuuluuko jokin esine tähän joukkoon, kokoa se sivuun ja selvitä asia ennen tyhjennystä. Tunnistamisen avuksi olemme koonneet erillisen artikkelin kuolinpesän arvoesineistä.

Muista myös muualla kuin kotona oleva omaisuus: varastot, kesämökin irtaimisto, autotalli ja mahdolliset pankin tallelokerot. Tallelokeron sisältö luetteloidaan pankin käytäntöjen mukaan, ja sekin kuuluu pesän omaisuuteen. Jos vainaja oli lainannut esineitä sukulaisille tai naapureille, kirjaa nekin luetteloon muistiin.

Mitä käypä arvo tarkoittaa irtaimiston kohdalla?

Käypä arvo tarkoittaa omaisuuden todennäköistä myyntihintaa eli sitä, mitä esineestä saisi vapailla markkinoilla kuolinpäivänä. Käytetyn koti-irtaimiston käypä arvo on tyypillisesti selvästi hankintahintaa pienempi, koska tavallisilla käytetyillä huonekaluilla on vain vähän jälleenmyyntiarvoa. Arvokkaammissa esineissä arvion tueksi kannattaa hankkia asiantuntijan lausunto tai vertailuhintoja.

Moni yllättyy siitä, kuinka vaatimaton käytetyn irtaimiston markkina-arvo on. Aikanaan kallis sohvakalusto tai astiasto ei useinkaan tee kauppansa lähellekään hankintahintaa. Tämä ei vähennä esineiden tunnearvoa, mutta perukirjassa katsotaan nimenomaan todennäköistä myyntihintaa.

Arvokkaampien esineiden kohdalla kannattaa toimia toisin päin: mieluummin yksi asiantunteva arvio liikaa kuin arvokas taulu tavanomaisen irtaimiston joukossa. Huutokauppojen toteutuneet hinnat ja asiantuntijalausunnot antavat arviolle perustan, johon voi tarvittaessa palata myöhemmin.

Perukirjaan merkityillä arvoilla voi olla merkitystä myöhemminkin, esimerkiksi jos omaisuutta myydään pesän jakamisen jälkeen. Siksi arvot kannattaa merkitä huolellisesti ja realistisesti, ei hatusta heittäen. Kohtuullisuus ja johdonmukaisuus ovat tässä parempia ohjenuoria kuin tarkkuus desimaalin osalle.

Miksi irtaimisto kannattaa dokumentoida ennen tyhjennystä?

Valokuvat ja esineluettelo kannattaa tehdä ennen tyhjennystä, koska tyhjennyksen jälkeen irtaimiston sisältöä on vaikea todentaa jälkikäteen. Dokumentointi helpottaa perukirjan laatimista, vähentää osakkaiden välisiä epäselvyyksiä ja auttaa, jos jonkin esineen arvo tai kohtalo nousee myöhemmin puheeksi. Kuvaa jokainen huone yleiskuvana ja arvokkaimmat esineet erikseen.

Hyvä dokumentointi ei vaadi erikoisosaamista. Riittää, että käyt kodin läpi järjestelmällisesti:

1. Kuvaa jokainen huone ovelta muutamalla yleiskuvalla, myös kaapit avattuina.
2. Kuvaa erikseen esineet, joilla arvelet olevan raha- tai tunnearvoa, tarvittaessa merkintöineen ja signeerauksineen.
3. Kirjaa lyhyt luettelo: huone, esine ja mahdolliset tiedossa olevat taustat.
4. Tallenna kuvat ja luettelo paikkaan, johon kaikilla osakkailla on pääsy.

Sama aineisto palvelee montaa tarkoitusta: perunkirjoitusta, osakkaiden keskinäistä sopimista ja tyhjennystarjousten pyytämistä. Tarjouksen tekijä saa kuvista heti oikean käsityksen kohteesta.

Dokumentointi on erityisen tärkeää silloin, kun osakkaita on monta tai välit ovat etäiset. Kuvat ja luettelo antavat kaikille saman tiedon kodin sisällöstä, jolloin kenenkään ei tarvitse luottaa pelkkään muistikuvaan tai toisen kertomukseen. Se myös nopeuttaa käytännön töitä, koska kysymyksiin voi vastata kuvilla pitkien puhelinsoittojen sijaan.

Miten hyvitys arvotavaroista dokumentoidaan?

Kun tyhjennyspalvelu hyvittää arvotavaroita tyhjennyksen hinnassa, pyydä hyvityksestä aina kirjallinen erittely: mitkä esineet arvioitiin, mihin arvoon ja miten summa vähennettiin kokonaishinnasta. Erittely liitetään kuolinpesän papereihin, jolloin kaikki osakkaat näkevät, mitä irtaimistolle tapahtui ja millä ehdoilla. Selkeä dokumentti ehkäisee erimielisyyksiä myöhemmin.

Hyvityksen idea on yksinkertainen: myyntikelpoinen irtaimisto, kuten huonekalut, taide, astiat ja työkalut, arvioidaan arviokäynnillä, ja niiden arvo vähennetään tyhjennyksen hinnasta. Parhaimmillaan hyvitys kattaa merkittävän osan kustannuksista. Toimintatavan olemme kuvanneet tarkemmin sivulla arvotavaroiden hyvitys.

Osakkaiden kannattaa sopia hyvityksen käytöstä yhdessä ja säilyttää erittely muiden pesän tositteiden kanssa. Näin irtaimiston kohtalo on jälkikäteenkin selkeästi todennettavissa kaikille osapuolille.

Jos haluat vertailla, miten hyvitys vaikuttaa tyhjennyksen kokonaiskustannukseen, katso hinnoittelun periaatteet hinnastosivulta. Hyvitys ei edellytä omaisilta myyntityötä, sillä arviointi ja jatkokäsittely kuuluvat palveluun. Kiinteä tarjous ja kirjallinen hyvityserittely kertovat yhdessä, mitä pesä maksaa ja mitä se saa vastineeksi.

Mitä asiakirjoja tyhjennyksessä ei saa hävittää?

Tyhjennyksessä ei saa hävittää asiakirjoja, joita tarvitaan pesän selvittämisessä tai jotka todistavat omistuksia: testamentti, perukirjat, kauppakirjat, osakekirjat, tiliotteet, kuitit, velkakirjat ja vakuutuskirjat otetaan aina talteen. Ammattimainen tyhjentäjä erottelee löytyneet asiakirjat ja luovuttaa ne omaisille. Epäselvä paperi kannattaa säilyttää mieluummin kuin hävittää.

Papereita löytyy usein yllättävistä paikoista: kirjojen välistä, vinttikomeroista ja vanhoista käsilaukuista. Siksi asiakirjojen etsintään kannattaa varata aikaa ennen tyhjennystä ja ohjeistaa myös tyhjennyksen tekijät pitämään silmät auki.

Talteen kannattaa ottaa ainakin testamentti ja avioehto, kauppa- ja lahjakirjat, osake- ja osuustodistukset, tiliotteet ja kuitit viime vuosilta, velka- ja vuokrasopimukset sekä vakuutuskirjat. Myös vanhoilla veroilmoituksilla ja eläkepäätöksillä voi olla merkitystä pesän selvittämisessä.

Varmista palveluntarjoajalta ennen tyhjennystä, miten löytyneet paperit käsitellään ja kenelle ne toimitetaan. Kuolinpesäntyhjennykset.fi erottelee asiakirjat, valokuvat ja muut henkilökohtaiset tavarat aina talteen ja luovuttaa ne omaisille sovitusti. Epäselvät paperit voi koota laatikkoon ja käydä läpi rauhassa myöhemmin, vaikka perunkirjoituksen tekijän kanssa.

Milloin kuolinpesän tyhjennyksen voi ajoittaa?

Varminta on ajoittaa tyhjennys perunkirjoituksen jälkeen, kun irtaimisto on luetteloitu ja osakkaat ovat yhtä mieltä jatkosta. Dokumentoinnin ja arvotavaroiden talteenoton jälkeen tyhjennyksen voi kuitenkin usein valmistella jo aiemmin: pyytää tarjoukset, sopia arviokäynnin ja varata ajankohdan. Kiireisintä aikataulu on yleensä vuokra-asunnossa, jossa vuokra juoksee.

Hyvä nyrkkisääntö on erottaa valmistelu ja toteutus. Arviokäynnin voi tehdä ja tarjouksen pyytää jo ennen perunkirjoitusta, kunhan mitään ei vielä viedä pois. Varsinainen kuolinpesän tyhjennys toteutetaan sitten sovittuna päivänä, kun osakkaat ovat antaneet siihen yhteisen hyväksyntänsä.

Poikkeuksiakin on. Jos asunto on pakko luovuttaa nopeasti tai tavaran määrä estää asunnon näytöt, tyhjennyksen vaiheistus kannattaa suunnitella yhdessä muiden osakkaiden ja tarvittaessa perunkirjoituksen hoitajan kanssa. Silloinkin dokumentointi ja arvotavaroiden talteenotto tehdään ensin. Vuokranantajan kanssa voi usein neuvotella luovutuspäivästä, kun kerrot tilanteesta avoimesti.

Näin perukirja, hyvityserittely ja valokuvat muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, jossa irtaimiston vaiheet on dokumentoitu alusta loppuun. Se on omaisille kevyin tapa hoitaa asia kerralla oikein.